Projektinhallinnan opas antaa normaaleja projektinhallintaan liittyviä ohjeita, joita jokaisen hanketta vetävän tai sellaista suunnittelevan on syytä kerrata aika ajoin. Tavanomaisimpiin projektin hallintaan liittyviin kysymyksiin opas vastaa melko hyvin ja saattaa lukijansa miettimään projektin tavoitteita ja toimintoja hyvin konkreettisesti.

Tämän kaltaisia oppaita on hyvä käydä läpi pitkin projektia sekä valmisteltaessa hakemusta että toiminnan ollessa jo käynnissä. Rahoittajan kannalta on tietysti erinomaisen hyvää ohjeistaa jo hanketta suunnittelevia ja näin saada paremmin vertailukelpoisia hakemuksia.

Ehdottomasti muistamisen arvoinen opas vaikka ei vastaakaan suoranaisesti kulttuurihankkeen erityispiirteitä. Etenkin budjetointi eroaa merkittäviltä osin RAYn pohjasta.

Hanke on perustettu toteuttamaan Etelä-Pohjanmaan kulttuuristrategiasta (2005-2013) löytyviä tavoitteita. Hankkeen tavoitteena on ollut mm. vahvistaa kulttuurin yhteyttä sosiaali- ja terveysalaanja kehittää kulttuurisia hyvinvointipalveluja ja -tuotteita sekä tunnistaa kulttuuriympäristön merkitys hyvinvoinnin kannalta ja edistää laadukkaan ympäristön syntymistä. Toiminnassa hanke on ollut 1.5.2005- 31.5.2007 ja se on toteutettu EU:n Tavoite 2 ohjelmarahalla.  

Opas referoi hankkeen aikana pidettyjen seminaarien vetäjien luentoja ja esittelee muutamia kulttuurin hyvinvoinnista tehtyjä tutkimuksia. Hankkeen käyttämät luennoitsijat ovat olleet sekä sosiaalialan virkamiehiä, mm. dosentti Markku T. Hyyppä kansanterveyslaitokselta ja ylitarkastaja Pirkko Liisi Kuhmonen opetusministeriöstä, että kulttuurialalla toimivia koulutuspalveluja tuottavia ammattilaisia.  Tutkimukset kulttuurin vaikutuksesta ihmisen hyvinvointiin ovat kannustavia, sillä yksiselitteisesti tutkimukset osoittavat kulttuurin seuraamisen tai oman harrastuksen lisäävän eliniän odotetta samaan tapaan liikuntaharrastusten kanssa (mm. Boinkum Benson Konlaan 2001).

Hyvinvointia kulttuurista- hanke onkin lähtenyt Etelä-Pohjanmaalla kokoamaan kulttuurista TYKY-ohjelmaan tarjottavaksi yrityksille ja yhteisölle henkilökunnan hyvinvointia edistämään.  Kohdatut hankkeet ovat liittyneet kulttuurisen TYKY-palvelun tuotteistamiseen ja markkinointiin. Kulttuurialalla ei ole liikuntapuolen mukaisesti toimivaa markkinaa TYKY-palveluille ja nyt kehitetyt pilotit on pyritty toteuttamaan yhteistyössä tulevien asiakkaiden kanssa niin että palvelua olisi sekä helppoa ostaa että tuottaa. Tasalaatuisuus ja toisinnettavuus ovat kulttuurialalla olleet vaikeammin hahmotettavissa kuin liikuntapuolella.

Markkinoita tulee tämänkaltaiselle TYKY-toiminnalle tulevaisuudessa löytymään, etenkin kun OPMn viimeaikaiset päätökset mm. kulttuurisetelin verovapaudesta lisäävät entisestään kulttuurin kiinnostavuutta työkykyä ylläpitävänä toimijana yritysten työntekijöille. On toivottavaa että TYKY-toiminta tulevaisuudessa mahdollistaa esimerkiksi teatteri-ilmaisun ohjaajien toimimisen tällä kulttuurinsaralla, sillä siihen heidän koulutuksensa erinomaisen hyvin soveltuu.

Kulttuurin jalkauttaminen yrityksiin hyvinvoinnin välineeksi on toivottavaa, mutta samalla OPMn ja muiden organisaatioiden on taattava että myös taiteen tekijöiden yleisiä toimintamahdollisuuksia kehitetään eikä työtä tarjota vain koulutuspuolelta. Onkin syytä miettiä olisiko kulttuurialankoulutuksessa tulevaisuudessa otettava huomioon entistä paremmin myös sosiaalipuolelta löytyvien työmahdollisuuksien vaatimat erityisosaamiset.  

Kulttuuri on hyväksi ja sitä olisi syytä käyttää laaja-alaisesti ihmisen hyvinvoinnin edistämiseen sekä kulttuurin harrastamisen että seuraamisen avulla. Teatterissa, museossa tai konsertissa käyntiä voidaan tukea myös terveysnäkökohdilla, mutta se ei voi koskaan olla ainoa syy kulttuurin harrastamiseen. Sisältö lopulta ratkaisee!  

Eläköön kulttuuri ja sen harrastajat pitkään ja hyvinvoivina! 

Labra oli poikkitaiteellinen tanssia, musiikkia ja valoa sisältävä teos, jonka alkuperäisidea ja konseptin suunnittelu oli muusikko Ismo Alangon ja kuvataiteilija Stefan Lindforsin. Tuotanto-osapuolina hankkeessa olivat alussa Diiva Produktio Oy, joka vaihdettiin vaikeuksien takia PopZoo Promotionsiin, kun tuotannon ensi-iltaan oli noin neljä kuukautta.  

Labra oli näkyvä osa Helsingin kulttuuripääkaupunkivuotta 2000 ja se sai sekä rahallista että tuotannollista tukea myös kulttuuripääkaupunkisäätiöltä. Helsingin kulttuuripääkaupunkihankkeen puolesta tuotannosta vastasi tuottaja Raija Koli.  

Raportti käy seikkaperäisesti läpi tuotannon edistymistä, jokaisen tuotanto-osapuolen omasta näkökulmasta katsottuna. Tuotanto-osapuolten näkemykset eroavat keskenään melkoisesti erityisesti siitä oliko tuotannossa ylitsepääsemättömiä vaikeuksia ja jos, niin missä vaiheessa. 

 Raportti herättää melkoisen määrän ajatuksia nimenomaan siitä miten pitkälle pelkän idean varaan voi rakentaa tuotantoa, jolla on vastassaan myös taloudelliset realiteetit. Tuotantoyhtiön vaihtaminen ja PopZoon asenne työhön, jossa idealle asetettiin normaalin tuotannon toimintatavat ovat mahdollistaneet ylipäätään tuotannon toteuttamisen.  

Tuottaja saa, ja hänen pitääkin, innostua projekteista joissa on mukana, mutta sitä on seurattava vaihe jossa realiteetit otetaan takaisin haltuun. Labra -projektiin liittyi monia ongelmia, jotka ovat varmasti jossakin muodossa tuttuja kaikille tuottajille. Suhteessa muuhun työryhmään valtavan taiteellisen osaamisen ja arvostuksen omaavat taiteilijat, jotka eivät halua omaa työtään suitsittavan, saattavat aiheuttaa muiden työnteolle suurta rasitusta. Labran tapauksessa ennen kaikkea ongelmia on aiheuttanut taiteilijoiden työn kunnioitus myös epäterveellä tavalla.  

Yksi suurimmista vaikeuksista joka Turku 2011- hankkeen tulee ratkaista on se mistä säätiö aikoo löytää ammattitaitoiset tuottajat sekä omaan organisaatioonsa että toteutettaviin kulttuuripääkaupunkivuoden hankkeisiin. Hanke tulee olemaan valtava ponnistus sekä Turun alueella että koko valtakunnan mittakaavassa. Säätiön havittelema tuottajaosaaminen ja ajatus että kaikkiin tuotantoihin pyrittäisiin saamaan mukaan ammattitaitoinen tuottaja on suuri haaste kaupungissa, jossa ammatissa toimivia tuottajia on melko vähän.  

Kuten raportissakin nousee esille on Suomessa edelleen verrattain vähän tuotantoyhtiöitä, jotka toimisivat myös esittävän ja kokeellisemman taiteen alueilla. Julkisen rahan suhde yksityiseen ja erityisesti voittoa tuottavaan liiketoimintaan on ongelma, joka pitäisi pystyä ratkaisemaan myös kansallisella tasolla. Näin kyettäisiin myös onnistuneilla taiteellisilla projekteilla rahoittamaan toimintaa aiempaa paremmin.  

On turha toivoa suurimuotoista yritystoiminnan löytymistä kulttuurinalueelle niin kauan kuin tuloksen tekeminen katsotaan virheeksi ja siitä seuraa jopa avustusten takaisinperintä. Jos halutaan jakaa vastuuta ja riskejä on hyväksyttävä myös mahdollisuus tuloksen tekemiseen. Samalla sisällönlukutaidon vaatimus nousisi rahoittajien piireissä sillä hankkeita olisi arvioitava nimenomaisesti niiden taiteellisilla arvoilla.

Alkuperäinen raportti: Kulttuuritapahtumien tuottajan rooli ja verkostot Case LABRA 

Heidi Moisio & Lotta Holma, Helsingin kauppakorkeakoulu, Yritysprojektit 2000

Lauantai 9.2.2008 antoi oivallisen tilaisuuden koko 21 hengen porukalle ryhmäytyä ja myös törmäyttää ideoita ilman pakottamista tai ideoiden kahlendintaa. Luovuus näkyi erityisesti päivän päätteeksi esitetyissä Turku2011 visioissa, joissa oma ryhmäni kunnostautui vapauttaen Förin vapaaseen kiitoon kulttuuripääkaupunkivuoden kunniaksi. Kaikki apukeinot olivat sallittuja työtä esitellessä, joten styrox sai lainata kelluntaominaisuuksiaan vaaleanpunaisen värin saaneelle 104-vuotiaalle Förille.  

Kulttuuripääkaupunkivuoden tulee sisältää sekä suurtapahtumia että helposti kohdattavia, arjessa näkyviä elämyksiä. Säätiön tulee vahvistaa jo olemassa olevien toimijoiden mahdollisuuksia kantaa vastuuta turkulaisesta kulttuurielämästä. Paikallisten ihmisten ja taiteilijoiden pahimmat uhkakuvat liittynevät pelkoon, jossa veronmaksajien rahoilla toteutetaan paisutettuja suurtuotantoja, joiden anti tavalliselle kaupunkilaiselle on lähinnä maksajan rooli. Kansanvälistä huomiota voidaan saavuttaa pitkäkestoisemmin jos Turusta rakennetaan ylikulttuuripääkaupunkivuoden kurottavaa kulttuurikaupunkia, jossa tekemisen mahdollisuuksia vahvistetaan alhaalta ylöspäin.

Vuoden vaikutuksia tulee mitata monilla mittareilla, joista ihmisille tärkein on vaikutus, joka jää pysyvästi kaupunkiin. Elämänlaatua ja kulttuurinmerkitystä kaupunkilaisille voidaan parantaa vain jos kaupungissa jo toimivat ammattitaiteilijat valjastetaan mukaan koko kaupungin hankkeeseen. Näin pystytään aidoimmillaan turvaamaan se että kaupunkiin jää kulttuuripääkaupunkivuoden jälkeen sekä osaamista että kulttuurin tuotoseuroja.

Mittakaava pääkaupunkivuotta suunnitellessa on yksilökokemuksesta eurooppalaiseksi kokemukseksi asti. Ohjelmakokonaisuuksia toteutettaessa tulee muistaa että saadakseen eurooppalaisen ulottuvuuden ja positiivisen hengen tulee kaupunkilaisten ottaa vuosi omakseen.

Teesit:

• Turku on uudelle avoin kulttuurikaupunki
• Turku on kansainvälinen kaupunki
• Turku arvostaa omia taiteilijoitaan
• Kulttuuripääkaupunkivuosi on arjen ja juhlan vuosi
• Turku panostaa seinien sijasta sisältöihin
• Uusi ja vanha kohtaavat
• Suurtapahtumien rinnalle kaivataan pieniä kulttuurikohtaamisia
• Tavoitteet asetettava yli kulttuuripääkaupunkivuoden
• Kansainvälinen yhteistyö nostettava kaikille mahdolliseksi
• Kaupungin kaikkien yksiköiden panos tarvitaan koko hankkeen taakse